Perhe

Addiktio on koko perheen sairaus. Se vaikuttaa addiktin lähellä oleviin henkilöihin: vanhempiin, puolisoon, sisaruksiin, lapsiin, pitkäaikaisiin ystäviin ja työtovereihin. Me jotka välitämme eniten, kärsimme addiktin arvaamattomasta käyttäytymisestä. Me yritämme kontrolloida addiktia ja olemme häpeissämme aiheutuneista välikohtauksista. Pian alamme uskoa, että vika on meissä ja omaksumme addiktin syyllisyyden, pelon ja kannamme jopa vastuuta hänen puolestaan. Siitä syystä me sairastumme myös. 

On tuskallista katsoa, kun rakkaamme hitaasti tappavat itseään huumeilla. Näemme heidän heikentyvän silmiemme edessä ja olemme voimattomia estämään heidän huumeiden käyttönsä. Jos addikti on kumppanimme, saatamme olla epävakaassa taloudellisissa tilanteessa. Kun addikti on lapsemme, kaikki toivo ja unelmat, joita meillä on saattanut olla heidän varalleen, alkavat hälvetä. Kun addikti on vanhempamme, meillä ei ole ollut normaalia lapsuutta, koska olemme omaksuneet vanhemman roolin ennen aikojamme. Me saatamme peitellä asioita addikti sisaruksemme, ystävämme tai työtoverimme puolesta. Saatamme syyttää heitä tai saatamme keksiä tekosyitä heidän käytökselleen. Olemme huolissamme, me otamme heidän vastuita itsellemme, me keksimme tekosyitä ja yritämme peitellä heidän tekojaan. Tästä syystä me ahdistumme ja sen seurauksena meistä tulee mahdollistajia.

Perheen pakkomielle tulee ilmi, kun yritämme hallita addiktin huumeiden käyttöä. Meistä tulee salapoliiseja, etsimme addiktin tiloista ja henkilökohtaisista tavaroista huumeita ja huumeisiin liittyviä esineitä. Meille muodostuu pakkomielle tietää, missä he ovat, mitä he tekevät ja miten voisimme kontrolloida heidän addiktiotaan. Haluamme uskoa, että ongelma ratkeaa itsestään, mutta vaistomme tietää, ettei näin tule tapahtumaan. Haluamme uskoa addiktin lupauksiin, mutta terve järkemme tietää, että jotain on vialla. Meistä tulee kieltämisen uhreja.

Me olemme epätoivossamme etsineet vastauksia. Olemme tulleet Nar-Anoniin, koska olemme kuormittuneet vastuusta ja meistä tuntuu, että olemme yksin. Tulemme tänne muuttamaan addiktin käyttäytymistä, mutta huomaamme pian, että meidän on muutettava omaa ajattelua ja asennetta jos haluamme helpotusta. Löydämme Nar-Anonista ihmisiä, jotka ymmärtävät mitä olemme käymässä läpi ja jotka ovat valmiita jakamaan meille oman kokemuksensa, vahvuutensa ja toivonsa auttaakseen meitä. Nar-Anonissa opimme elämään yhden päivän kerrallaan; lopetamme ennustamisen. Opimme käsittelemään pelkoa, syyllisyyttä, pakkomielteitä, ahdistusta ja kieltämistä. Keskitymme itseemme ja kohdistamme energiamme omaan elämäämme, minkä suhteen meillä on jonkin verran valtaa.